maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuoden 2013 hylätyt ja rakkaat

Vuodenvaihteen kunniaksi blogit vilisevät vuosiraportteja. Tämä uusi blogi alkoi vasta heinäkuussa, joten en ryhdy raportoimaan. Löysin kuitenkin arkistoa siivotessani kuvia Amerikan reissusta, joka oli varmasti viime vuoden merkittävin tapahtuma. Nämä eivät koskaan päätyneet edelliseen blogiin syystä tai toisesta. Nyt niitä katsellessani kuvat tuntuivat jollain tapaa merkityksellisiltä ja rakkailta. Välillä ulkomaan vuotemme tuntuu unelta, josta ei jäänyt mitään jälkeen. Nämä kuvat muistuttavat kaikesta, mitä olen saanut kokea. Ja ne muistuttavat myös, että parhaat kuvat ja hetket syntyvät usein sattumalta tai virheen kautta. Hyvää uutta vuotta!

1) Keskimmäinen poika leikki sotilasta tai seikkailijaa Tyynenmeren rannassa. Ihana ruohikko oli kuin elokuvista. Kyttäsin aika kauan ja otin liudan kuvia, jotta sain tallennettua tämän yhden.
2) Seattlessa menimme sattumalta katsomaan filippiiniläistä juhlaa, jossa nuoret neidot esittivät kansantansseja. Kameran valovoima ei riittänyt liikkeen pysyäyttämiseen, mutta liike tallentui toisella tapaa. 
3) Ammattimainen koirankävelyttäjä San Franciscossa. Kuva on reilusti ylivalottunut, enkä huomannut säätää kameraa ennen kuin kävelyttäjä oli jo kadonnut pois kuvausetäisyydeltä. Loppujen lopuksi tykkään kuvasta juuri tuollaisena.







The year is turning towards the end next one. I celebrate by presenting you with some forgotten shots from my archives. These were from our year abroad in the U.S. and never made the cut for some reason. These pics were in some ways mistakes or taken by accident but looking back at them they seem to encapsulate some meaningful memories from the U.S. Sometimes our time abroad seems like a dream and there is no evidence we ever left. These pics remind me of the things I got to experience.1) From the ocean, Bandon in Oregon. 2) Philippine dancers in Seattle. 3) Professional dog walker in San Francisco.  Have a great new year!

5 kommenttia:

  1. Moi Niina,
    tiedän tismalleen miltä susta tuntuu tuo vuosi, miten sen koet. Ainakin kuvittelen tuntevani sun tuntemukset :) Koska tunnen tosi voimakkaasti, että itse ajattelisin samoin. Ja sen vuoksi en uskaltaisi edes lähteä perheen kanssa tuollaiselle reissulle. Luulen, että tuo matka näyttää todellisen itsensä sinulle tällä tavoin, vähän kerrallaan välähdyksinä, jotka käyvät pyörähtämässä luonasi näin jälkeen päin, vielä, tai joskus jopa vasta, vuosien jälkeen. Se on ihmeellistä. Ja jotkut ihmiset ovat samanlaisia. He tulevat luoksesi, lähelle, kosketettavaksi, vasta kun ovat jo täältä lähteneet. Se lyö kyyneleet silmiin, se kirvelee. Silti se on kaunista. Kaikkea ei elämässä voi kahlita hallittavaan muotoon. Voi vain ihmetellä, ja hyväksyä muoto, jonka elämä sillä kertaa on päättänyt ottaa, ja mitä se meille itsestään haluaa luovuttaa.

    VastaaPoista
  2. Maria, kirjoitat niin kauniisti minunkin tuntemuksiani. Olen sen aiemminkin huomannut, että elämän merkityksellisimmät tapahtumat näyttäytyvät jälkikäteen välähdyksinä. Tai ehkä elämä muokkaa meitä ja näyttää menneisyyttä sitten eri tavoin. Oikeastaan juuri mitään ei voi kahlita hallittavaan muotoon ja juuri tämän hyväksymistä harjoittelen jatkuvasti. Kiitos, kiitos, ihanasta kommentista!

    VastaaPoista
  3. Niin hienoja hetken otoksia! Olet taitava valokuvaaja, olen kuviasi ihaillut jo edellisessä blogissa, ja kiva kun jatkat taas uudella innolla! Oikein hyvää uutta vuotta :)

    VastaaPoista
  4. Katja, kiitos! Intoa uuteen vuoteen meille molemmille!

    VastaaPoista
  5. Olemme itse asuneet nyt 3.5 vuotta jos suomessa viime keikan jälkeen ja tuntuu, ettei mitään ulkomailla asumista ole ollutkaan.
    Elämä on asettunut uomiinsa, mutta on monia asioita joita kaipaa sieltä kaukaa ja jotka ovat jääneet ihaniksi muistoiksi.
    Hyvää alkanutta uutta vuotta sinulle!!

    VastaaPoista

Mahtavaa, jätähän kommentti!