keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Mitä opin ompelukurssilla

Lupasinhan tämän postauksen, ja totta kai informatiivisella ja opettavaisella otsikolla mennään. Nyt kun ompelukurssia on käyty viisi kertaa, on aika katsoa taaksepäin ja pohtia kurssin antia, heijastella omaa oppimista ja viihtymistä, tehdä niin sanottu välitilinpäätös. Listaan tässä teille omat ompelukurssin teesini, jotka ovat osin sovellettavissa myös muuhun elämään.

1) Nyt ihan rauhassa. Ompelukurssilla on parhaimmillaan 15 naisihmistä, joiden kesken ohjaajan aika jakaantuu. Kun siis oma laskos, sauma tai silittäminen on tehty, on toisinaan istuttava takamukselleen ja vain odotettava ja hengiteltävä ompelukurssin ilmapiiriä sisäänsä. Nyt ihan rauhassa -teesi pätee myös itse ompelemiseen. Olin suorastaan häkeltynyt siitä, että rauhassa tekemällä ja jokaiseen yksityiskohtaan keskittymällä sain aikaan jopa ammattimaisen näköistä jälkeä.Ompelukurssilla on aikaa, ei ole kiire mihinkään, ei tarvitse sohlata äkkiä saumaa ennen kuin joku keskyttää ja pyytää maitoa tai pyyhkimään.

2) Näitä naisia! Ompelukurssillani on vain ja ainoastaan naisia. (Luulen, että tämä on sääntö enemmän kuin poikkeus.) Mutta millaisia naisia! Upeita eri-ikäisiä rouvia ja tyttöjä, joiden kanssa pääsee vaihtamaan sanasen ompelusten välillä. Missä muualla olisin törmännyt näin rikkaaseen kirjoon tamperelaisnaisia. Kutkuttaapa lähteä syksyllä ompelukurssin Tallinnanmatkalle!



3) Mitä sää teet? Parasta viihdykettä omien saumojen välissä on katsella mitä kankaita muut ovat valinneet, millaista vaatetta he ryhtyvät tekemään ja millaisiin kompastuskiviä he ylittävät matkalla lopputulokseen. On keskiaikaista pukua, vauvan- ja lastenvaatteita, jakkuja, hameita ja paitoja. Kuosit vaihtelevat leikkisistä lastenvaatekuoseista ruutuflanelliin, pilkkupuuvillasta silkkiin. Monet saavat työnsä nopeasti valmiiksi, joten tarjonta vaihtelee joka kerralla.

4) Nyt on pelit ja vehkeet. On se ihanaa tehdä, kun kaikki laitteet ja tarvikkeet ovat käden ulottuvilla. Mitään ei puutu. Kaapit ovat täynnä mittanauhoja, saksia ja kaavapaperia, luokassa on parhaat mahdolliset ompelukoneet ja saumurit ja mikä parasta: isot pöydät, joilla piirtää kaavat ja leikata kankaat. Kotona tämä ei kerta kaikkiaan onnistuisi: yleensä huomaan kesken ompelustyön, että jokin keskeinen työväline on teillä tietymättömillä. Tai tila vähintäänkin loppuu kesken.


5) Anna kun mää neuvon. Meillä on mahtava ja asiantunteva ope , joka neuvoo jokaisen vaiheen, ja jolta käyn pyytämässä luvan kankaan leikkaamiseen ja sauman ompelemiseen. Ohjaajamme tietää missä järjestyksessä vaate ommellaan, mikä ja millainen sauma, missä kohtaa leikataan, milloin silitetään. On upeaa, kun saa kysyä joka kohdan ja ammentaa ammattitaidosta. Kotonahan kanssa-asujani saattavat suorastaan leikkisästi sabotoida ompeluksiani (kaavapaperin päällä käveleminen, kankaiden heittely, nuppineulapurkin kaataminen ja tutkiminen, ompelukoneen nappuloiden painelu kesken sauman jne...)

6) Yksityiskohdat. Kyllähän minä jonkun vaatetta muistuttavan saan kotiompelukoneellakin aikaan. Mutta ompelukurssilla haluan tietää joka käänteessä miten kannattaa edetä. Olen muun muassa oppinut kankaan leikkaamisen taloudellisella tavalla, muotolaskoksen oikeaoppisen ompelemisen, siistin pääntien salaisuuden ja yleistä tarkkuutta yksityiskohdista. Ja sellaisen perusasian, että kankaat pestään ennen kuin aletaan ommella (kutistuminen nääs).

7) Minä osaan! Pilkullinen tunikamekko minulle, istuu hienosti, ei kiristä eikä purista. On se vaan hieno.



Made this polka dot dress for myself on a sewing course. I took a lot of time to finish everything perfectly and I am so pleased with the result. Now I'm eager to start a new project. I learned so many things on the course in just five times, and there are still a few weeks to go. I can sew, I can sew!

16 kommenttia:

  1. Vau mikä mekko! Mäkin tarvitsisin ompelukurssia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna. Parasta on, kun kurssilla saa tehdä rauhassa. Silloin onnistuu vaikka on aloittelijakin!

      Poista
  2. Ompelutaito on kyllä tosi hyödyllinen, joten onnittelut uudesta taidosta :) Hienon mekon sait aikaiseksi! Ennen lapsia ompelin lähes kaikki vaatteeni itse (paitsi farkut, tietty), mutta nykyään en oikein ehdi. Hameita ja toppeja pääasiallisesti. Itse ompelemalla saa edullisia, mutta juuri oman näköisiä ja hyvin istuvia vaatteita, kun vaan jaksaa vääntää juuri niiden muotolaskosten ja viimeistelyn kanssa. Ja kun ne sovituksen aikana ilmenneet muutokset on kerran saanut siirrettyä myös kaavaan, niin samalla kaavalla voi nopeammin tehdä monta versiota samasta vaatteesta - kankaan väri ja ulkonäkö kun luovat aina uuden ilmeen :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, olen ainakin matkalla ompelutaitoiseksi...;) Tiivistit hyvin sen, minkä kurssilla tajusin itsekin. Juuri tuo sovituksessa tehtävät muutokset ovat yleensä olleet mun kompastuskivi, kun olen jotain uskaltautunut ompelemaan. Tässäkin mekossa oli aluksi liian kireät hihat. Kotioloissa olisin vain jättänyt ne, enkä olisi ikunaan mekkoa käyttänyt, mutta nyt ope sanoi: tehdään uudet hihat. Ja nyt mulla on tosiaan itselle mitoitetut kaavat mekkoon.

      Poista
  3. Hei, kuulostaa ihan huipulta! Saako tamperelaisena udella, mistä olet kurssin löytänyt? Toisaalta, jos sen tässä kerrot, niin sinne saattaa ensi kerralla olla jonoksi innokkaita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kurssi on Tampereen työväen opiston ja sinne/niille on kyllä käsittääkseni vaikea päästä, pitää olla sormi ilmoittautumisnapilla juuri oikeaan aikaan. Itse pääsin vähän takakautta, eli peruutuspaikalle ja kesken kauden. Mutta ensi syksynä yritän ehdottomasti uudelleen, nyt on vielä kolme kertaa nautiskelua jäljellä...

      Poista
  4. Hei tosi mahtavaa että olet innostunut ompelusta!! Ja ihana pallomekko <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi saan tehdä niitä mekkoja itselleni sentään!

      Poista
  5. Vautsi, todella kiva! mInäkin haluan oppia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika helpppoa loppujen lopuksi, kun menee ohjatusti kunkin vaiheen ja ihan hissun kissun :)

      Poista
  6. Wau!! Tosi hieno! Mäki haluun ompelukurssille ....mut pitää kait käydä noi huonekalukurssit eka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, Johanna! Tehdään vaihtarit, mä menen seuraavaksi sinne huonekalukurssille ;)

      Poista
  7. Hieno mekko. Itse käsin tekeminen on kyllä hienoa. Just eilen sain valmiiksi marimekon kivet kankaasta laatikkomekon. Tein sen myös Yoshikon kirjasta, yhdestä toisesta vaan. Olen ompelija yhdeltä ammatiltani, mutta välilä pitkiä taukoja etten tee mitään.

    VastaaPoista
  8. Kiitos, Terhi! Mulla on ollut sellainen mielikuva, että ompelijat tekisivät kauhealla innolla vaatteita koko ajan ja vapaa-ajallakin, mutta kun ompelijoiden kanssa juttelee, niin se ei välttämättä menekään niin. Laitatko kuvia mekosta, täytyypä käydä kurkkimassa :)

    VastaaPoista

Mahtavaa, jätähän kommentti!